Mitenköhän mulla sujuu, noin yleisesti?
Palautetta voi saada niin monella tavalla. Kokenut opettaja voi käytävällä kysäistä noviisilta, kuinka sujuu, ja jakaa vinkin koskien aikatauluja. Lounaalla voi seniori kertoa omista tavoistaan valmistella työläitä kursseja. Tiimi voi jakaa tehtäviään tasapuolisesti, niin että tulee olo täysivaltaisesta jäsenyydestä. Mielipiteiden ja näkemysten kysyminen, toisen huomioiminen, palautetta kaikki tyynni. Olen myös vastaanottanut suoraa kehua ja tsemppiä kollegoilta. Tunnen itseni arvostetuksi jäseneksi tässä opettajakunnassa. En tiedä miten liittyminen väliaikaiseen yhteisöön voisi paremmin mennä.
Opiskelijoilta olen myös itse hakenut palautetta opetustyöstä. Palaute on ollut rakentavaa, mieltäni kohottavaa ja opetustyötä motivoivaa. Parhaat palat kätken sydämeeni ja otan esiin synkällä hetkellä.
Kun ihmiset kuulevat Minnan ja minun työkierrosta, enemmistö reagoi huudahtamalla: "Vau!" Tarkempi keskustelu paljastaa, että mahtavaksi koetaan lähinnä kaksi asiaa:
1. joku lähtee toiseen organisaatioon (melkein) tuosta vaan
2. organisaatio päästää jonkun lähtemään/ ottaa vastaan vaihdokkaan.
Ja onhan siinä eroa, hakeutuuko itse satelliitiksi vai ammutaanko ilmaan pyytämättä.
Tämä kevät on henkilökohtaisen kehittymisen aikaa. Mielentilani on vahvasti prosessoiva. Parhaimmillaan se tuo jotain uutta tai toisin tekemistä myös omalle organisaatiolleni. Mitä, jää nähtäväksi.
