Kun vieras saapuu kesken siivouksen

Saija, toivottavasti kurssit ovat jo lähteneet rullaamaan! Kurssien alut ovat aina aluksi todella tiiviitä ja niissä on paljon valmisteltavaa. Kun prossessi lähtee käyntiin ja aletaan tehdä tuotantoja, meininki yleensä tasoittuu. Ollaan oikean työn äärellä. Ryhmäänkin pääsee tutustumaan toisella tavalla kuin luennoilla.

Kaksi viikkoa on nyt takana. Omat tunnelmani ovat monenlaiset, vaihdellen innostuneisuudesta ja uteliaisuudesta hämmennykseen, tarmokkaaseen tekemisen meininkiin ja lievään sekaannuksen tilaan. Yksikössäni on juuri toteutettu organisaatiomuutos, minkä johdosta tiimin uudelleenjärjestäytyminen on edelleen hieman kesken. Yksikkö valmistelee kevääksi myös muuttoa uusiin toimitiloihin. Oman paikan hahmottaminen tiimissä on siis oletettavasti myöskin vielä vaiheessa. Taisin tulla tiimiin väärään aikaan, kesken siivouksen.

Sain ensimmäisenä aamupäivänä kulkukortin, tunnukset ja läppärin sekä pari vihjettä siitä, miten Ylen intrasta löytyy tietoa ja missä intran yhteisöissä kannattaa olla mukana. Juttelin esimiehen kanssa hieman siitä, millaisiin aihealueisiin liittyviä projekteja voisin mahdollisesti kevään aikana tehdä. Konkretiaan emme vielä päässeet, sillä kaikki tiimin varsinaiset jäsenetkään eivät olleet vielä käyneet tarkempaa keskustelua uuden esimiehen kanssa.

Tiesin jo ennen joulua millaiseen vaiheeseen tulen. Olinkin tyytyväinen, että minulla oli jo tullessani kaksi Metropoliasta tuotua projektia, joita saatoin edistää sillä välin kun muut asiat selviävät. Toinen projekteista osuu oikeinkin hyvin sellaiseen vastuualueeseen, joka kontolleni oli ajateltu. Kyse on korkeakouluyhteistyön kehittämisestä erilaisten yhteisten projektien avulla. Lähtökohta on tuttu - olen tehnyt monialaisia yhteistyöprojekteja ennenkin ja nyt tehtäväni on auttaa uusien syntymistä niin, että ne olisivat molempia osapuolia entistä paremmin ja ennakoitavammin hyödyttäviä. Luovien sisältöjen puolella on monta tarvealuetta, joissa voidaan saada aikaan uusia kokeiluja. Uutisillakin oli tarpeita. Innostavaa!

Toista projektiani varten olisin nopeasti tarvinnut pääsyä digitaaliseen arkistoon, mutta oma deadlineni oli niin aikaisin, että jouduin lopulta turvautumaan muihin tiedonlähteisiin. Minulla olisi pitänyt olla pääsy järjestelmään käytännössä jo toisena päivänä, jotta olisin ehtinyt ottaa sen haltuun ja tehdä tarvitsemani haut saman tien. Aion ottaa myöhemmin paremmin aikaa tähän. Sillä välin koetan perehtyä uuteen työhöni ja niihin konkreettisiin toimiin, joita minulta odotetaan.

Minut on nimetty pientiimeihin, joiden on tarkoitus tukea mm. journalistisen työn, sosiaalisen median ja verkon kehittämistoimia. Mitä nämä käytännössä tarkoittavat, siitä en saa vielä otetta. Talossa on nimetty uusia päälliköitä kyseisiin tehtäviin ja he ovat vasta aloittamassa työnsä. On odotettava, että he pääsevät aloittamaan ennen kuin sovitaan HR-tuen tarpeista. Olen kärsimätön, haluaisin jo tietää niin paljon!

Olen jutellut tiimiläisten töistä kahden kesken ja yhdessä ja saanut jonkinlaista aavistusta siitä, mikä kunkin oma vastuualue on ja mitä niihin on aiemmin kuulunut. Kuinka työt jatkossa konkreettisesti kanavoidaan ja toteutetaan, ei kuitenkaan ole ihan vielä selvinnyt. Palvelukuvausta hiotaan ja se julkistetaan vasta reilun kuukauden päästä. Kehityspäivän ryhmätöiden jälkeen on sekava olo.

Tiimini on varsin kiireinen vanhojen projektien kanssa ja juoksee kasaan häntiä niistä. Uuden työntekijän kanssa juttelemiseen liikenee hetki sieltä, toinen täältä. Osa tuntuu tievän minusta enemmän, osa vähemmän. Joillekin olen jo aiemmasta yhteistyöstä tuttu ammattilainen, osa ei vielä oikein tiedä, kuinka minut asemoisi. Emme ole ehtineet vielä tutustua. Ne pientiimit, joissa olen, on kädet täynnä töitä entisten projektien kanssa, mutta ei ehdi tai voi vielä tehdä uusia konkreettisia suunnitelmia. On päätetty, ettei proaktiivisia olla ennen kuin yksiköiden HR-partnerit kertovat toiveensa. Tilauksia tosiaan jäädään odottamaan. Olen onneksi jo saanut tavata kaikki partnerit ja kuulla hieman alustavaa tilannekatsausta heiltä.   

Kaiken kaikkiaan työssäni on vielä paljonkin tyhjäkäynnin tunnetta, vaikka päivät täyttyvät jo ihan iltojakin myöten monelaisesta viestittelystä, tapaamisten järjestämisistä, muistiinpanojen jäsentämisestä ja suunnitteluista. Intran uumeeniin voisi upota tunti- ja päiväkausiksi. Se ei kuitenkaan ole välttämättä kauhean viisasta - intraakin pitää osata lukea valikoiden. Nyt avaan viestejä, jotka tulevat syötteenä sähköpostiin. Ostin myös viime viikolla Sari Torkkolan kirjan Lean-filosofiasta, jota ollaan viemässä Ylen eri yksiköissä läpi. Lueskelen sitä kotona, kun ehdin.

Sain tehtäväkseni järjestää huhtikuussa yleläisille yksipäiväisen tutkivan journalismin työkaluihin liittyvän seminaarin, jonka kouluttajaksi tulee sosiaalisen median tehokäytön guru Henk van Ess. Olen innostunut mahtavasta vieraasta, opin varmasti itse siellä paljon. Minulta pyydettiin myös vierailua Metropoliaan, jossa tutustumme itseopiskelumatareiaalin taltiointiin ja verkko-oppimisympäristöihin. Katsotaan, mitä siitä poikii. 

Olen työssäni tottunut ennakointiin ja proaktiivisuuteen. Toki olen myös ketterä toimija ja vastaan yllättäviin tilauksiin nopeastikin, mutta kaiken kaikkiaan laadukkaaseen työhön tarvitaan aina aikaa. Pelkään, että jään joidenkin vastuualueiden konkreettisia suunnitelmia odottaessani pyörittämään peukaloita, ja sitten kun tilaus tulee, minun pitäisi olla valmis johonkin, mihin en oikeasti ole orientoitunut ollenkaan. Jospa käytänkin odottaessani aikaa väärin?

Vietän viikonlopun lievässä kuumeessa katsoen Netflixistä Downton Abbeyta. Aivot tyhjenevät sopivasti niin, että maanantaiksi suunniteltu vapaapäivä meneekin sujuvasti etätöissä. Noh, parempi saada asioita oikeasti eteenpäin kuin nähdä niistä unta yöllä.

Seuraava pysäkki: Metropolia

 Vuoden alku on sujunut jännittävissä merkeissä. Melkein 18 Yle-vuoden jälkeen hyppäsin kylmään veteen ja ryhdyin kauhomaan kohti uutta. Kevääksi minusta tulee opettaja. Mahdollisuus työnkiertoon yllätti niin nopeasti, etten ehtinyt liiemmin asiaa harkita.

Ammattitaitoa on, muttei muodollista pedagogista pätevyyttä. Joululoma kului opetusmateriaaleja valmistaen. Kinkku paistui, ja minustakin tuntui kypsältä. Olikohan tässä mitään järkeä, Minna? Miten ihmeessä löydän hyvän opettajan reseptin? ("Hyvä ope antaa syödä tunnilla", määritteli yläasteikäinen poikani.)

Ylessä ensimmäinen pestini oli tiedemakasiini Prismassa. Sittemmin olen työskennellyt toimittajana, tuottajana, vastaavana tuottajana sekä kehityspäällikkönä joko journalistisissa tehtävissä tai kehitystehtävissä. Keissejä riittää todella. Viimeisen 10 vuoden aikana toimenkuvani on kuin vaivihkaa täydentynyt fasilitaattorin osaamisella. Se on tarkoittanut satoja työpajoja aivoriihistä konseptien kehittelyyn. Olen tottunut esiintyjä ja tilaisuuksien vetäjä. En ole kuitenkaan mikään ryhmädynamiikan master mind. Välillä saan voimaa ryhmistä, ja välillä ne uuvuttavat totaalisesti. Etukäteen eniten jännittää juuri tämä. Miten pitää oma energiataso ylhäällä?

Kesäkuussa tiedän, mitä tarttuu plakkariin Metropolian toimenkuvasta. Ensimmäisen opetusviikon jälkeen pop up -opettaja nukkuu vielä huonosti, mutta iloitsee siitä, että tuli lähdettyä reissuun.

Saija Uski valmistui filosofian maisteriksi Turun yliopistosta. Ylessä Saija kouluttaa ja kehittää mm. journalismin etiikkaa. Kevään 2016 hän työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa tv- ja verkkojournalismin lehtorina.

Suuntana Yle

On jännä palata takaisin Yleen, jonka pitkän ja kapean, vakituisen leivän jätin 14 vuotta sitten. Viimeisimmän ohjelmani tein sinne 9 vuotta sitten. Elämä on vienyt monelle sivuraiteelle ja taas takaisin. Yhteistyö myös entisten kollegojen kanssa on syntynyt viime vuosina kuin varkain uudelleen, kun olemme kouluttaneet tulevia tekijöitä yhdessä. Nyt on mielenkiintoista katsoa, mitä voimme tehdä jälleen saman katon alla.

Toimittajuus kutkuttaa minua. Vuosien varrella monet ideat ovat odottaneet varsinaista toimeen tarttumista. Päätoiminen työ opettajana on kuitenkin vienyt kaiken huomion eikä omien journalististen ideoiden toteuttamiselle ole jäänyt aikaa eikä tarmoa.

Syksyllä sain varsinaisen wake up -callin, jota en osannut odottaa, kun eurooppalainen teknologiatapahtuma kutsui kirjoittamaan median edustajana. Koska tapahtuma oli sisällöltään joka tapauksessa työtäni hyödyttävä, työnantajani lupasi maksaa minulle matkat Dubliniin. Ehtona oli, että kirjoittaisin matkasta Metropolian julkaisualustoille ja mainitsisin livetwiiteissäni Metropolian. 

Moni asia olisi varmasti sujunut helpommin, jos toimeksiantaja olisi ollut entinen työpaikkani Yle. Mielsin nykyisen työpaikkani Metropolian ensisijaisesti korkeakouluksi, enkä ensin osannut ajatella, että näin ison talon media-alustat ovat varteenotettavia medioita siinä missä muutkin. Onhan meillä sentään oma, tv- ja radiotuotannon koulutuksen ylläpitämä julkaisu (Taajuus) ja talon työntekijöiden blogit! Kyseinen tapahtuma suhtautui kuitenkin myös bloggaajiin erittäin ennakkoluulottomasti. Puhalsin samassa rytäkässä myös oman uinuneen blogini henkiin ja perustin samalla pari uutta englanniksi. Toki bloggaajana rooli suhteessa tapahtumassa esiteltäviin startupeihin olisi toisenlainen. Menin tapahtumaan journalistina, joka julkaisee juttunsa myös blogeissa. 

Tuleva toimenkuvani Ylessä on vielä hieman hämärä. Tehtävänimikkeeni on kehitystuottaja. Tarkoitus on kehittää sekä sisältöjä että henkilöstöä. Tuon itse tullessani pari yhteistyöprojektia eteenpäin vietäväksi, ja toki mielessä on muutama muu. Ensimmäistä työpäivää edeltävänä sunnuntaina minulla ei ole vielä selvillä, millaisia tehtäviä työnantaja on minulle kaavaillut.

Ensimmäisellä ja toisella viikolla tapaan HR:n partnereita Ylen eri osastoilta. Kuulen, mitä mieltä he ovat henkilöstönsä kehittämisestä ja muista tarpeista. Toivottavasti voin tarjota heille apua. Käytännössä mielestäni on tärkeintä löytää edistyneet vertaiset, jotka opettavat toisiaan. Gurujakin toki tarvitaan. Lupaan löytää heidät. Toivon myös voivani buustata kollegojen tuotantoja suuntiin, joita he etsivät.

Koska työhöni kuuluu miettiä, miten toimittajat parhaiten selviävät työstään, kehittyvät ja kehittävät alaa, pohdin toimittajan ammatti-identiteettiä Metropolian blogiani (Median maailma) varten. Tulin sitten tehneeksi myös pienen kyselyn Tutukivan journalismin yhdistyksen jakamien Lumilapio-palkintojen saajille. Kysyin heiltä, millainen koulutus heillä on. Osan kanssa juttelin toimittajan ammatti-identiteetin muotoutumisesta enemmän. Vaikka suurimmalla osalla oli taustanaan korkeakouluopintoja - osalla loppuunsuoritettuja, osalla ei - he kaikki pitivät tärkeimpänä hyvän toimittajan merkkinä taitoa tehdä luotettavaa, tarkistettua ja hyvin kerrottua sisältöä. Olen samaa mieltä. Tämän taidon oppimista voi koulutuksella hyvin pitkälle auttaa, mutta vasta työ tekee mestarin.

Tilalleni Metropoliaan tulee entinen kollegani Ylen opetusohjelmista, Saija Uski. Hänen uransa on kulkenut päällikköportaita eteenpäin ja nyt hän innostui opettamisesta. Oli hauska löytää yhteinen halu työvaihtoon. Annoin hänelle joitakin materiaaleja ja vanhoja toteutussuunnitelmia ennen joulua. Uskon kuitenkin, että hän tuo koululle paljon ihan uudenlaisia tapoja opettaa uutistyötä, verkkojournalismia tai asiaohjelmien tekemistä. Keissejä hänellä riittää.

Vai mitä, Saija?

Minna Kilpeläinen on koulutukseltaan filosofian ja kasvatustieteen maisteri ja toimii Metropolia Ammattikorkeakoulun Median osaamisalueella tv- ja verkkojournalismin lehtorina. Kevään ajan hän tekee kehitystuottajan tehtäviä Yle HR:ssä.

Työvaihto alkaa

On ensimmäinen kerta, kun Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Ylen välillä tehdään vaihtarit työntekijöiden kesken. Vastaavaa on tehty aiemmin Arcadan ja Ylen välillä, mutta Metropolian kanssa tämä on pilottikokeilu, joka kestää kevään 2016 ajan.

Pilotin juju on matalan byrokratian työkierrossa organisaatioiden välillä. Kiertoa ei ole haudottu komiteoissa, vaan pantiin nopeasti toimeksi.

Minnan vakituinen työ on Metropoliassa tv- ja verkkojournalismin lehtorina. Saija on yleläinen HR-asiantuntija ja kehityspäällikkö. Kumpikin hyppää mukaan toisen tiimiin.

Tavoitteena on paitsi henkilökohtainen, myös yhtiöiden välinen win-win, molempien hyöty.

Jaamme tässä blogissa kokemuksia vaihdosta, tsemppaamme toisiamme ja ihmettelemme, mitä uusia näkymiä vaihtopaikka tarjoaa. Postaamme tänne tekstejä kerran-pari kuussa. Tulossa on mielenkiintoinen ja hauska kevät!