Kun vieras saapuu kesken siivouksen

Saija, toivottavasti kurssit ovat jo lähteneet rullaamaan! Kurssien alut ovat aina aluksi todella tiiviitä ja niissä on paljon valmisteltavaa. Kun prossessi lähtee käyntiin ja aletaan tehdä tuotantoja, meininki yleensä tasoittuu. Ollaan oikean työn äärellä. Ryhmäänkin pääsee tutustumaan toisella tavalla kuin luennoilla.

Kaksi viikkoa on nyt takana. Omat tunnelmani ovat monenlaiset, vaihdellen innostuneisuudesta ja uteliaisuudesta hämmennykseen, tarmokkaaseen tekemisen meininkiin ja lievään sekaannuksen tilaan. Yksikössäni on juuri toteutettu organisaatiomuutos, minkä johdosta tiimin uudelleenjärjestäytyminen on edelleen hieman kesken. Yksikkö valmistelee kevääksi myös muuttoa uusiin toimitiloihin. Oman paikan hahmottaminen tiimissä on siis oletettavasti myöskin vielä vaiheessa. Taisin tulla tiimiin väärään aikaan, kesken siivouksen.

Sain ensimmäisenä aamupäivänä kulkukortin, tunnukset ja läppärin sekä pari vihjettä siitä, miten Ylen intrasta löytyy tietoa ja missä intran yhteisöissä kannattaa olla mukana. Juttelin esimiehen kanssa hieman siitä, millaisiin aihealueisiin liittyviä projekteja voisin mahdollisesti kevään aikana tehdä. Konkretiaan emme vielä päässeet, sillä kaikki tiimin varsinaiset jäsenetkään eivät olleet vielä käyneet tarkempaa keskustelua uuden esimiehen kanssa.

Tiesin jo ennen joulua millaiseen vaiheeseen tulen. Olinkin tyytyväinen, että minulla oli jo tullessani kaksi Metropoliasta tuotua projektia, joita saatoin edistää sillä välin kun muut asiat selviävät. Toinen projekteista osuu oikeinkin hyvin sellaiseen vastuualueeseen, joka kontolleni oli ajateltu. Kyse on korkeakouluyhteistyön kehittämisestä erilaisten yhteisten projektien avulla. Lähtökohta on tuttu - olen tehnyt monialaisia yhteistyöprojekteja ennenkin ja nyt tehtäväni on auttaa uusien syntymistä niin, että ne olisivat molempia osapuolia entistä paremmin ja ennakoitavammin hyödyttäviä. Luovien sisältöjen puolella on monta tarvealuetta, joissa voidaan saada aikaan uusia kokeiluja. Uutisillakin oli tarpeita. Innostavaa!

Toista projektiani varten olisin nopeasti tarvinnut pääsyä digitaaliseen arkistoon, mutta oma deadlineni oli niin aikaisin, että jouduin lopulta turvautumaan muihin tiedonlähteisiin. Minulla olisi pitänyt olla pääsy järjestelmään käytännössä jo toisena päivänä, jotta olisin ehtinyt ottaa sen haltuun ja tehdä tarvitsemani haut saman tien. Aion ottaa myöhemmin paremmin aikaa tähän. Sillä välin koetan perehtyä uuteen työhöni ja niihin konkreettisiin toimiin, joita minulta odotetaan.

Minut on nimetty pientiimeihin, joiden on tarkoitus tukea mm. journalistisen työn, sosiaalisen median ja verkon kehittämistoimia. Mitä nämä käytännössä tarkoittavat, siitä en saa vielä otetta. Talossa on nimetty uusia päälliköitä kyseisiin tehtäviin ja he ovat vasta aloittamassa työnsä. On odotettava, että he pääsevät aloittamaan ennen kuin sovitaan HR-tuen tarpeista. Olen kärsimätön, haluaisin jo tietää niin paljon!

Olen jutellut tiimiläisten töistä kahden kesken ja yhdessä ja saanut jonkinlaista aavistusta siitä, mikä kunkin oma vastuualue on ja mitä niihin on aiemmin kuulunut. Kuinka työt jatkossa konkreettisesti kanavoidaan ja toteutetaan, ei kuitenkaan ole ihan vielä selvinnyt. Palvelukuvausta hiotaan ja se julkistetaan vasta reilun kuukauden päästä. Kehityspäivän ryhmätöiden jälkeen on sekava olo.

Tiimini on varsin kiireinen vanhojen projektien kanssa ja juoksee kasaan häntiä niistä. Uuden työntekijän kanssa juttelemiseen liikenee hetki sieltä, toinen täältä. Osa tuntuu tievän minusta enemmän, osa vähemmän. Joillekin olen jo aiemmasta yhteistyöstä tuttu ammattilainen, osa ei vielä oikein tiedä, kuinka minut asemoisi. Emme ole ehtineet vielä tutustua. Ne pientiimit, joissa olen, on kädet täynnä töitä entisten projektien kanssa, mutta ei ehdi tai voi vielä tehdä uusia konkreettisia suunnitelmia. On päätetty, ettei proaktiivisia olla ennen kuin yksiköiden HR-partnerit kertovat toiveensa. Tilauksia tosiaan jäädään odottamaan. Olen onneksi jo saanut tavata kaikki partnerit ja kuulla hieman alustavaa tilannekatsausta heiltä.   

Kaiken kaikkiaan työssäni on vielä paljonkin tyhjäkäynnin tunnetta, vaikka päivät täyttyvät jo ihan iltojakin myöten monelaisesta viestittelystä, tapaamisten järjestämisistä, muistiinpanojen jäsentämisestä ja suunnitteluista. Intran uumeeniin voisi upota tunti- ja päiväkausiksi. Se ei kuitenkaan ole välttämättä kauhean viisasta - intraakin pitää osata lukea valikoiden. Nyt avaan viestejä, jotka tulevat syötteenä sähköpostiin. Ostin myös viime viikolla Sari Torkkolan kirjan Lean-filosofiasta, jota ollaan viemässä Ylen eri yksiköissä läpi. Lueskelen sitä kotona, kun ehdin.

Sain tehtäväkseni järjestää huhtikuussa yleläisille yksipäiväisen tutkivan journalismin työkaluihin liittyvän seminaarin, jonka kouluttajaksi tulee sosiaalisen median tehokäytön guru Henk van Ess. Olen innostunut mahtavasta vieraasta, opin varmasti itse siellä paljon. Minulta pyydettiin myös vierailua Metropoliaan, jossa tutustumme itseopiskelumatareiaalin taltiointiin ja verkko-oppimisympäristöihin. Katsotaan, mitä siitä poikii. 

Olen työssäni tottunut ennakointiin ja proaktiivisuuteen. Toki olen myös ketterä toimija ja vastaan yllättäviin tilauksiin nopeastikin, mutta kaiken kaikkiaan laadukkaaseen työhön tarvitaan aina aikaa. Pelkään, että jään joidenkin vastuualueiden konkreettisia suunnitelmia odottaessani pyörittämään peukaloita, ja sitten kun tilaus tulee, minun pitäisi olla valmis johonkin, mihin en oikeasti ole orientoitunut ollenkaan. Jospa käytänkin odottaessani aikaa väärin?

Vietän viikonlopun lievässä kuumeessa katsoen Netflixistä Downton Abbeyta. Aivot tyhjenevät sopivasti niin, että maanantaiksi suunniteltu vapaapäivä meneekin sujuvasti etätöissä. Noh, parempi saada asioita oikeasti eteenpäin kuin nähdä niistä unta yöllä.